Hei, Varna! / Здравей, Варна!

Viime viikonloppuna meidän reissukausi huipentui Mustanmeren reissuun, kävimme nimittäin kämppikseni ja toisen kaverini kanssa Varnassa. Kesäisin Varna on melkoinen turistikohde, sillä se on aivan lähellä kuuluisia Kultahietikoita, eikä pahamaineiselta Sunny Beachiltakaan sinne ole hurjan pitkä matka. Nyt sesongin ulkopuolella ei muita turisteja juuri näkynyt, eikä se mikään ihme olekaan, kun kaupungin suurin "nähtävyys" on kuitenkin uimaranta. Ruskettumaan emme siis reissuun lähteneet, mutta ei meidän tarvinnut toisaalta palellakaan.

Siis ei tarvinnut palella ulkona, sisällä hostellissa sen sijaan kyllä. Kuten jo aikaisemmin olen täällä todennutkin, bulgarialainen lämmitysjärjestelmä ei aina ole varmin mahdollinen. No, hostellissamme ei ollut vielä patterit päällä, joten lämpöä huoneeseen saimme avaamalla ikkunan... Myös lämmin vesi oli ensimmäisen vuorokauden katkolla. Tällaisille asioille ei oikein mahda mitään, joten niistä ei kannata turhaan harmistua - lopulta oli ihan lämmin nukkua kun pisti takin päälle :D 

Päätimme ennen matkaan lähtöä, että koska edelliset reissut ovat olleet aikamoista juoksemista ja nähtävyyttä nähtävyyden perään, emme tällä matkalla ota liikoja paineita museoista tai nähtävyyksistä (ja siinä mielessä Varna olikin hyvä kaupunki lötköilyyn, että keskusta-alueella ei oikeasti ollut liikaa ns. pakollisia kohteita). Kuten myöhemmin huomaatte, en ole juuri muuta kuvannutkaan kuin merta, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että suurin osa ajasta on vietetty rannalla käveleskellen, istuen piknikillä tai simpukankuoria keräillen. Edes pääkävelykadusta ei ollut kuin kaksi suttuista kuvaa, eikä kumpikaan ole katsomisen arvoinen. Liikaa ei kuitenkaan kannata huolestua: kävimme kuitenkin vaihteeksi katsomassa pääkirkon, muutamat patsaat, parit antiikin Rooman aikaiset rauniot sekä muita kiinnostavia rakennuksia. Koska kyllä jokainen reissu vaatii myös pienen annoksen kulttuuria ja sivistystä! ;)

Varnasta on kyllä kiva kaupunki - vaikka se onkin Bulgarian kolmanneksi suurin kaupunki, se on silti aika pieni (alle 350 000 asukasta) ja näin sesongin ulkopuolella hiljainen. Meri tuo kaupunkiin omaa mukavaa tunnelmaansa, ja olikin mahtavaa päästä näkemään Mustameri ensimmäistä kertaa omin silmin. Miinuspuolena kaupungissa on ainoastaan se, että se on aika kaukana Sofiasta, ainakin näin Bulgarian mittakaavalla. Junamatka kestää aikataulun mukaan noin 7-8 tuntia, todellisuudessa 8-9 tuntia.  

 Varnan katedraali 

 Kultturelli puistomaisema

 Antiikin Rooman aikaisen kylpylän rauniot

 Rantaloma on rantaloma olipa sää millainen tahansa.

(Oikeasti ei siis ollut t-paitasää, mutta kuvien vuoksi täytyy 

joskus toki uhrautua. Kuitenkin asteita oli päivällä 19.)

 Pelottavat lokit ja Mustameri päivällä

 Mustameri illalla

 Tässä todistusaineistokuva varmaan elämäni pahimmasta ateriasta.

Tilasin siis sienitäytteisen kanarullan perunamuusin kanssa, 

mutta sain jonkin etäisesti kanaa muistuttavan, lötköleivitetyn

kimpaleen suolakurkkutäytteellä. Muusista sen verran, että jopa

"mummonmuusi" on herkkua tämän rinnalla. Paras osa annosta 

olivat nuo porkkanahaituvat sekä persilja. Nam!

 Innostuin merestä ja rannasta aivan valtavasti, kuten merikuvien

 määrästä suhteessa muihin kuviin varmasti voi päätellä. 

Pakko oli ottaa myös näitä perinteisiä "kirjoitan jotain

omaperäistä hiekkaan" -kuvia. (Bulgaria 2015)

Matka oli kaikkiaan kiva kokemus, vaikkakin se päättyi hieman turhan vauhdikkaasti: kun hyppäsin ulos bussista Sofiassa kotipysäkilläni, onnistuin lahjakkaasti hyppäämään katukiveykseen siten, että rysähdin koko painollani nilkkani päälle. Se taisi olla minulle merkki siitä, että ensi viikonloppuna ei ole asiaa Makedoniaan ja Kosovoon, kuten olimme suunnitelleet. No, kyllä täällä Sofiassakin voi vielä seikkailla, esimerkiksi menemällä lääkäriin. Siitäpä kerron ensi kerralla :)

Vähemmän vauhdikasta viikonjatkoa teille!

- Saija

Thessaloniki, Kreikka / Солун, Гърция

Hei vaan! Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että tämä blogi alkaa olla pikku hiljaa taas ajan tasalla! :) Eli viime viikonloppuna olimme reissussa Kreikassa, Thessalonikissa - ja tällä kertaa pienemmällä, "omalla" porukalla. Meitä oli matkassa yhteensä 11, ja seurue oli puolalais-ranskalais-belgialais-saksalais-liettualais-suomalainen.

Rohkeimmat meistä matkustivat liftaamalla, ja me loput matkasimme tylsemmin linja-autolla. Bussi osoittautui todelliseksi luksukseksi henkilökohtaisine tv-ruutuineen, mukavine penkkeineen sekä pitkin matkaa tarjottuine välipaloineen. Meno-paluun sai siis samalla hinnalla, jonka opiskelija joutuu pulittamaan Suomessa esimerkiksi pelkästä Jyväskylä-Kuopio -junamatkasta. Ei siis huono diili.

Tämä Thessalonikin reissu oli minulle täällä ensimmäinen "ulkomaanmatka", ja sellaiselta se tuntuikin: vaikka Sofiassakin on tietenkin lämmintä Jyväskylään verrattuna, vain 300 kilometrin matkan päässä Thessalonikissa oli parhaimmillaan +24 astetta. Minulle meni siis melkein kesästä. Myös merenrannalle pääseminen lisäsi lomafiilistä. Kuten kunnon turistien kuuluu, kiertelimme kaupungin päänähtävyydet sekä söimme paikallisia herkkuja. Vaikka tykkäänkin melkein kaikesta ruuasta ja bulgarialainen ruoka on hyvää, kyllä kreikkalainen ruoka vie siitä voiton. Kuten totesimme ensimmäisellä illallisellamme Thessalonikissa: "Tämä on kyllä tähän mennessä parasta ruokaa Bulgariassa!"

Itse kaupungista tykkäsin myös, erityisesti vanhakaupunki oli meidän kaikkien mieleen. Itse kaupungin keskusta on huomattavasti kaoottisempi kuin Sofian vastaava, ja Sofia alkoikin tuntua hyvin rauhalliselta ja siistiltä kaupungilta. Thessaloniki vaikutti myös kansainvälisemmältä jo pelkästään liikekeskustan, mutta myös englanninpuhumisasteen perusteella. Eurojen käyttö pitkän ajan jälkeen tuntui minusta luonnottomalta ja erityisesti kalliilta; vaikka Kreikan hintataso onkin alhainen, sai ruuasta pulittaa lähes samoja summia kuin Sofiassa, mutta ei levoissa vaan euroissa. Melkein siis alkoi hirvittää. Voi olla, että Suomeen palaamisen yhteydessä tulee melko varmasti kulttuuri- ja hintashokki... 

Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut, mutta sitä toki värittivät Pariisin suru-uutiset - ranskalaiset seuralaisemme lähtivät aiottua aikaisemmin takaisin Sofiaan Ranskan-suurlähetystöön saamaan tietoja. Suurin osa muista jäi yhä tutkimaan kaupunkia sekä viettämään lomaa ennen koleampaan opiskelukaupunkiimme palaamista. 

Todisteena on taas muutama kuva. 

Thessaloniki on hyvin mäkinen kaupunki. Mietimme miten hyvä on, että täällä sää on usein leuto, sillä mäkilähtö pakkaskeleillä ei ole varmasti kivointa näillä teillä.

Thessalonikin kaupunginmuuri vanhassakaupungissa

Myös Thessaloniki on täynnä kissoja. Tämä kaveri ymmärsi hyvin suomea ja tykkäsi seurasta. :D  Kreikkalaiset kissat tuntuivat kuitenkin yleisesti ottaen säikymmiltä ja aggressiivisemmilta kuin bulgarialaiset katukissat.

 Kaupungin pääkirkko, Agios Dimitrios. Kirkon alla olevat katakombit olisi ollut kiinnostava nähdä, mutta se osuus oli mennyt kiinni jo aikaisin iltapäivällä.

 Yksi Thessalonikin kävelykaduista

Rantabulevardilla on tunnelmaa.

Arkeologisia jäännöksiä oli paljon myös keskellä kaupunkia.

Yhteiskuva mahtavalta kreikkalaiselta illalliselta. Voin kertoa, että ruokaa tuli syötyä jonkin verran.

Viiden tunnin bussimatkat kuluivat nopeasti, kun eteen kannettiin jatkuvasti syötävää. Myös bulgarialaiset saippuasarjat viihdyttivät  matkojen aikana.

Tässä oli nämä kuvat! Ensi viikolla laitan lisää reissukuvia, sillä huomenaamuna lähdemme kämppikseni sekä toisen puolalaisen kaverini kanssa Mustallemerelle, Varnaan. 

Mukavaa iltaa toivottaa,

Saija

Veliko Tărnovo / Велико Търново

Terve!

Mulle on ollut tosi vaikeaa kirjoittaa tästä Veliko Tărnovon reissusta yhtään mitään, ja sen takia oonkin lykännyt kirjoittamista aika kiitettävästi. Marraskuun alussa siis vietimme viikonlopun Bulgarian entisessä pääkaupungissa sekä yhdessä maan kauneimmissa kaupungeissa, Veliko Tărnovossa. 

Jo Plovdivin reissulla huomasin, että en pidä ryhmämatkoista, ja Veliko Tărnovon reissulla mielipiteeni vahvistui. Viikonlopusta jäi päällimmäiseksi muistikuvaksi taas valitettavasti odottaminen, tuntikausien odottaminen ja sähläys. Mulle tämä oli siis viimeinen vastaava reissu. Koska en liikaa halua valittaa niinkin iloisesta ja mukavasta asiasta kuin matkailu, ajattelin tällä kertaa laittaa vain muutaman kuvan reissun varrelta, koska maisemat olivat aivan upeita.

Kivvaa torstaipäivää!

-Saija

Heissan, Plovdiv / Здравей, Пловдив!

"Jos et ole käynyt Plovdivissa, et voi sanoa tuntevasi Bulgariaa" ja "Plovdiv on Bulgarian kaunein kaupunki" ovat lauseita, joita ei voi välttää kuulemasta, jos viettää maassa vähänkin pidemmän ajan. Toki näiden väitteiden paikkansapitävyys oli pakko itse päästä tarkistamaan. Pari viikkoa sitten lauantaina ESN Sofia (Erasmus Student Network) järjestikin meille vaihtareille retken Plovdiviin, Bulgarian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. 

Minä ja moni kaverini heräsimme aamuvarhaisella, jotta ehdimme ensimmäiseen junaan, ja jotta voimme viettää kaupungissa kokonaisen päivän. Meitä olikin yhteensä muutama vaihtari lähdössä matkaan, vajaa sata. Voitte siis kuvitella, kuinka helppoa ja nopeaa meidän oli saada ostettua junaliput... Koska elämme täällä Bulgarian aikaa,  (tapaamisiin ei tarvitse tulla ajoissa siitäkään huolimatta, ettei juna odota) ja koska lippujen ostamisessa kesti pitkään, pääsimme koko joukko junaan noin puolta minuuttia ennen junan lähtemistä. Onneksi juna oli jonkun verran myöhässä aikataulusta. 

Vaikka olenkin ihan kiitettävästi oppinut tämän vaihdon aikana kärsivällisyyttä, valtavassa laumassa liikkuminen ei siltikään kuulu lempiharrastuksiini. Siispä minä ja kämppikseni Sylwia erkaannuimmekin ryhmästä heti Plovdivin keskustaan päästyämme. Päätös oli hyvä: saimme rauhassa syödä, missä halusimme, kävellä, missä halusimme sekä pysähtyä juuri niihin paikkoihin, joihin halusimme. Hortoillessamme kaupungilla törmäsimme kahteen saksalaiseen vaihtariin, jotka olivat tehneet saman ratkaisun kuin mekin, ja loppupäivän kiertelimme kaupunkia yhdessä. 

Nyt täytyy myös tunnustaa, vaikka en haluaisikaan, että tein retken aikana perustavanlaatuisen turistivirheen. Annoimme nimittäin venäjää puhuvan "oppaan" johdattaa meidät jonkun mielenkiintoisen kirkon luokse. No, rahaahan hän tietysti sitten pyysi, "vain 10 levaa". Täällä viisi euroa on oikeasti aika iso raha, joten emme sitä tietenkään maksaneet. Yhden levan hänelle annoin, ja toivoin, ettei hän huijaa enää yhtäkään hyväuskoista ihmistä. Oikeasti olen pitänyt itseäni jo ei niin helposti huijattavana turistina, mutta näköjään toisin on. Olkaa te viisaampia :)

Turisteilupäivän päätteeksi hyppäsimme illan viimeiseen junaan, ja siellä tapasimmekin taas muut matkaan lähteneet kaverimme. Kuulimme, että olimme käyneet kaikissa samoissa paikoissa kuin hekin, joten emme edes menettäneet mitään, vaikka jätimmekin järkyttävän ison ryhmän. 

Plovdivista tykkäsin kyllä kovasti. Onhan se vanha, kaunis ja ilmastokin on paljon lämpimämpi kuin vuoristo-Sofiassa - Plovdivissa t-paitapäivä ei ole kummallinen lokakuun lopussakaan. Bulgarialaiset ovat siis oikeassa: kyllä tässä kaupungissa kannatti käydä.

Kuvat koittakoot puhua puolestaan.

Tällä juhlavalla junalla puksutimme 150 kilometriä (reilu kolme tuntia) kaakkoon, ja päädyimme Plovdiviin. Täällä junamatkailu on vähän kuin suomalaisen ja venäläisen vastaavan risteytys: junat ovat todella vanhoja kuten itänaapurissamme, ja aikatauluihin ei ole luottamista, niin kuin ei Suomessakaan.

Plovdiv, Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2019. Se ei jäänyt epäselväksi missään vaiheessa. Sekään ei jäänyt epäselväksi, että kyseessä on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista (jos paikallisilta kysytään, niin vanhin tietysti). Euroopan mittapuulla joka tapauksessa kolmen vanhimman joukossa ja maailmanlaajuisesti pääsee top 10 -listalle.

Kaupunki oli tosi kaunis useine puistoineen.

Sofia on täynnä kulkukoiria, mutta Plovdivin katuja hallitsivat kissat.

Kävelykatu

Vanhakaupunki

Kaupunki on tunnettu mäistään, ja kiipesimme niistä yhden päälle. Näkymä sieltä oli noin sata kertaa upeampi, kuin mitä kuva välittää.

Pakollinen näköalapaikkaselfie huonekaverini Sylwian kanssa.

Plovdiv on täynnä graffiteja ja katutaidetta. Suurin osa töistä on oikeasti hienoja, vaikka töherryksiäkin löytyy.

Vanhakaupunki

Plovdivin ylpeys amfiteatteri sekä näkymä kaupunkiin.

"Tanssiva" suihkulähde hyvästeli meidät illalla, ennen kuin lähdimme takaisin kohti kotoisaa Sofiaa.








Hyvää yötä,

toivottaa Saija