"Jos et ole käynyt Plovdivissa, et voi sanoa tuntevasi Bulgariaa" ja "Plovdiv on Bulgarian kaunein kaupunki" ovat lauseita, joita ei voi välttää kuulemasta, jos viettää maassa vähänkin pidemmän ajan. Toki näiden väitteiden paikkansapitävyys oli pakko itse päästä tarkistamaan. Pari viikkoa sitten lauantaina ESN Sofia (Erasmus Student Network) järjestikin meille vaihtareille retken Plovdiviin, Bulgarian toiseksi suurimpaan kaupunkiin.
Minä ja moni kaverini heräsimme aamuvarhaisella, jotta ehdimme ensimmäiseen junaan, ja jotta voimme viettää kaupungissa kokonaisen päivän. Meitä olikin yhteensä muutama vaihtari lähdössä matkaan, vajaa sata. Voitte siis kuvitella, kuinka helppoa ja nopeaa meidän oli saada ostettua junaliput... Koska elämme täällä Bulgarian aikaa, (tapaamisiin ei tarvitse tulla ajoissa siitäkään huolimatta, ettei juna odota) ja koska lippujen ostamisessa kesti pitkään, pääsimme koko joukko junaan noin puolta minuuttia ennen junan lähtemistä. Onneksi juna oli jonkun verran myöhässä aikataulusta.
Vaikka olenkin ihan kiitettävästi oppinut tämän vaihdon aikana kärsivällisyyttä, valtavassa laumassa liikkuminen ei siltikään kuulu lempiharrastuksiini. Siispä minä ja kämppikseni Sylwia erkaannuimmekin ryhmästä heti Plovdivin keskustaan päästyämme. Päätös oli hyvä: saimme rauhassa syödä, missä halusimme, kävellä, missä halusimme sekä pysähtyä juuri niihin paikkoihin, joihin halusimme. Hortoillessamme kaupungilla törmäsimme kahteen saksalaiseen vaihtariin, jotka olivat tehneet saman ratkaisun kuin mekin, ja loppupäivän kiertelimme kaupunkia yhdessä.
Nyt täytyy myös tunnustaa, vaikka en haluaisikaan, että tein retken aikana perustavanlaatuisen turistivirheen. Annoimme nimittäin venäjää puhuvan "oppaan" johdattaa meidät jonkun mielenkiintoisen kirkon luokse. No, rahaahan hän tietysti sitten pyysi, "vain 10 levaa". Täällä viisi euroa on oikeasti aika iso raha, joten emme sitä tietenkään maksaneet. Yhden levan hänelle annoin, ja toivoin, ettei hän huijaa enää yhtäkään hyväuskoista ihmistä. Oikeasti olen pitänyt itseäni jo ei niin helposti huijattavana turistina, mutta näköjään toisin on. Olkaa te viisaampia :)
Turisteilupäivän päätteeksi hyppäsimme illan viimeiseen junaan, ja siellä tapasimmekin taas muut matkaan lähteneet kaverimme. Kuulimme, että olimme käyneet kaikissa samoissa paikoissa kuin hekin, joten emme edes menettäneet mitään, vaikka jätimmekin järkyttävän ison ryhmän.
Plovdivista tykkäsin kyllä kovasti. Onhan se vanha, kaunis ja ilmastokin on paljon lämpimämpi kuin vuoristo-Sofiassa - Plovdivissa t-paitapäivä ei ole kummallinen lokakuun lopussakaan. Bulgarialaiset ovat siis oikeassa: kyllä tässä kaupungissa kannatti käydä.
Kuvat koittakoot puhua puolestaan.
Tällä juhlavalla junalla puksutimme 150 kilometriä (reilu kolme tuntia) kaakkoon, ja päädyimme Plovdiviin. Täällä junamatkailu on vähän kuin suomalaisen ja venäläisen vastaavan risteytys: junat ovat todella vanhoja kuten itänaapurissamme, ja aikatauluihin ei ole luottamista, niin kuin ei Suomessakaan.
Plovdiv, Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2019. Se ei jäänyt epäselväksi missään vaiheessa. Sekään ei jäänyt epäselväksi, että kyseessä on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista (jos paikallisilta kysytään, niin vanhin tietysti). Euroopan mittapuulla joka tapauksessa kolmen vanhimman joukossa ja maailmanlaajuisesti pääsee top 10 -listalle.
Plovdiv on täynnä graffiteja ja katutaidetta. Suurin osa töistä on oikeasti hienoja, vaikka töherryksiäkin löytyy.
Hyvää yötä,
toivottaa Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti