Vilttejä ja yskänlääkettä

Voi se syysflunssa iskeä täällä etelämmässäkin! Tai no, en oo Suomessa ollu aikoihin kipeenä ja täällä nyt enemmän tai vähemmän koko ajan ollut jonkinlaista pöpöä. Matkailuun se jotenkin tuntuu kuuluvan. Ei tosiaan kuitenkaan oo ollu mitään vakavaa, ei vaan ole niin paljon ollu voimia tehdä asioita kuin normaalisti. Eikä ihan valtavasti tee mieli juoksennella tuolla sateessa.

Täällä hostellissa minua kohdellaan kuitenkin kuin prinsessaa: sain eilen kaksi ylimääräistä vilttiä, ettei öisin paleltaisi niin kovasti, kynttilän piristämään mieltä (+ lämpöä tuomaan) sekä lääkettä. :) Täällä on kyllä oikeasti tosi kylmä sisällä öisin, vaikka ei se ulkolämpötila edes ole mikään matala. Viimekin yönä tuntui, että oli samat 14 astetta sekä sisällä että ulkona. Ihan tulee mieleen syksy Venäjällä Tverissä.. siirreltävät patterit, oppitunneille meno viltin ja teemukin kanssa, venäläiset versiot Finrexinistä.  Patteria mulla ei vielä ole, mutta sellainen menee kyllä todennäköisesti ostoslistalle tässä syksyn kuluessa.

Pitää siis Suomessa aina muistaa olla tyytyväinen siihen, että meillä patterit menee päälle lämpötilan, ei päivämäärän mukaan. Ja taloissa on keskimäärin tosi hyvä lämpöeristys.

Lupasin aiemmin tällä viikolla leipoa täällä jotain suomalaista, ja tänään voisi olla siihen loistava päivä! Olo on hyysäämisen, peittojen ja lääkkeen ansiosta jo aivan hyvä, ulkona sataa ja sisälämpötilaa voisi nostaa - eikun vaan pullan paistoon :)

-Vilttibabushka-Saija

Arkihommia

Heippa! Täällä on alkanut syksy - syyspäiväntasauksesta se kuulemma alkaa. Sääkin muuttui heti vähän kylmemmäksi ja sateisemmaksi sen myötä (siitä huolimatta en vieläkään ymmärrä näitä kevyttoppatakkeja ja turkisliivejä). Mulle tämä on yhä kesä. Vähän kuin Suomen kesä, paitsi lämpimämpi. 

Kaupunki alkaa käydä tutummaksi ja samalla eläminen arkisemmaksi: enää ei tarvitse jokaisessa kaupassa minuuttitolkulla pohtia, miten nyt tämä hedelmävaaka toimii, tai varsinkaan miettiä, mitä ne kassatädit aina höpöttää ja kyselee. Yleensä ne vaan kysyy, haluanko muovipussin. Tai sitten ei, ja on parempi vaan sanoa "da da", ja katsoa, mitä tapahtuu. 

Sen lisäksi, että alan jo jonkin verran paremmin ymmärtää bulgariaa, alan myös saada bulgarialaisia vaikutteita esimerkiksi ajankäytön suhteen. Normaalisti kuulun niihin ihmisiin, jotka saapuvat tapaamisiin suunnilleen oikeaan aikaan; joko tasan, tai sitten minuutin-pari ajoissa tai myöhässä. Eilen minun piti olla yliopistolla kymmeneltä. Minä olin  perillä 10:45 siitä huolimatta, että lähdin hyvissä ajoin enkä eksynyt matkalla. Eikä se ollut mikään ongelma, se oli normaalia. Sekin oli normaalia, että kun yritin keskiviikkona tavoitella yliopiston vaihtokoordinattoria, hän oli päiväunilla. 

Täällä ei juuri nipoteta - asiat ei ole niin justiinsa. Suomalaista se suattaapi jossain vaiheessa alkaa jopa ärsyttää. Toistaiseksi ei, sillä yritän vaan itsekin päästä samaan mielentilaan, koska paikallisessa ajattelussa on paljon hyvääkin. 

Ja niinhän se kliseisesti menee, että maassa maan tavalla. Paikallisuuteen oon saanut tuntumaa tietysti tutustumalla ihmisiin, tekemällä asioita, joita paikalliset tekevät sekä syömällä monia bulgarialaisia ruokia. Minun mielestä ulkomailla on aivan huippua aina käydä toreilla tai ihan tavallisissa ruokakaupoissa, silloin tällöin myös paikallisten suosimissa ravintoloissa. Tavoitteeni on tietysti maistaa kaikkia tunnetuimpia bulgarialaisia ruokia ja herkkuja tämän vaihdon aikana :D Herkuttelun vastapainoksi löysin muuten edellistä paremman ja halvemman kuntosalin. Sillä on hyvin harvinainen nimi: Spartak. Vain varmaan joka toinen slaavilainen urheilujoukkue, -seura tai liikuntakeskus on saman niminen. Ainakin melkein.

Myös Spartak oli liian hienosteleva paikka mun makuun.

Ainakaan yliopiston puitteita ei voi syyttää arkisiksi.

Hienostoalueella Trabant... ihan perus!

Tällasta siis tänne tällä kertaa. Hyvää viikoloppua!

-Saija

Saanko esitellä: Sofia

Nyt viikon kokemuksella uskallan viimein kirjoittaa jotain uudesta kotikaupungistani, Sofiasta. Tämä on mulle tosin vaikeaa, sillä tiedän siitä vasta murto-osan, enkä sitäkään kunnolla. Haluaisin kirjoittaa kaiken kattavan kuvaelman ja analyysin, mutta se ei taida olla mahdollista viikon, kuukauden tai edes puolen vuoden kokemuksella. Voi olla, että ensi vuoden puolella kuitenkin yritän uudelleen vähän syvällisemmillä tiedoilla.

Yritin vähän lokeroida Sofiaa ja pohtia, mitä tuntemaani kaupunkia se muistuttaisi eniten. Ihminen, joka tietää vähän, haluaa kuumeisesti lokeroida. 

Sen keskusta on kaunis ja puunattu kuin minkä tahansa Keski- tai Etelä-Euroopan suurkaupungin vastaava. Kaikki ketjut ja brändit löytyy, on puistoa ja suihkulähdettä, kirkkoa, moskeijaa, teatteria ja mitä tahansa, mitä tarvitsee. Lisäksi kaikenlaista, mitä ei todellakaan tarvitse. Heti ydinkeskustan ulkopuolella näkyy rumia ja huonokuntoisia taloja. Heikossa hapessa olevia teitä, laudoitettuja ikkunoita. 

Ei siis ihme, että ensimmäisenä minun teki mieli verrata sitä tuntemiini venäläisiin miljoonakaupunkeihin, kuulostaa nimittäin aika tutulta.

Pietari? Ei, Sofia ei ole tarpeeksi häikäisevä tai boheemi.

Moskova? Ei todellakaan. Sofia on helposti lähestyttävä, Moskova ei ole. Moskova on mahtipontinen, rikas, julma, upea. Näitä ei voi verrata samassa sarjassa.  

Jekaterinburg? Ei. 

Nizhnyj Novgorod? Ei. 

Kazan? Ei. 

Novosibirsk? Ei, tai ehkä. Kaupunkien asuinalueissa ja kaduissa on jotain määrittelemättömän samantyyppistä. Novosibirsk on tosin umpisiperialainen, Sofia jotain aivan muuta.

Sofia on antiikin aikainen kaupunki, joten vertaaminen ylipäätään mihinkään venäläiseen kaupunkiin on hieman hassua. Se on ehtinyt historiansa aikana olla nimeltään niin Serdika, Triaditsa kuin Sredetskin - siellä ovat siis myllänneet ennen venäläisiä ja neuvostoliittolaisia ainakin roomalaiset, hunnit ja ottomaanit. Ei sillä, etteikö kommunismin aikoja voisi haistaa yhä.

Se on yhtä aikaa sekä vanha että uusi. Kaunis ja ruma. Rikas ja köyhä (Bulgaria on EU: köyhin jäsenvaltio, mutta täällä on myös aivan upporikasta sakkia). Se on sekä itämainen että länsimainen.

Tässä on kuulkaa pienellä ihmisellä paljon sulateltavaa, kun ei vaan voi tajuta. Ehkä laitan vaan suosiolla kuvia, niin näette itse. (Oon muuten ottanut ihan tosi vähän kuvia, pitää jatkossa parantaa!) Ja jos haluat, niin voit katsoa lyhyen Youtube-videon, missä on esitelty vähän turistien Sofiaa. 

Vitosha-vuori

 Mun lähipuisto

 Sofian ylpeys eli se Aleksanteri Nevskin katedraali

 Keskustan hienompaa aluetta

Kävelykatu Vitosha (kyllä, vuoren mukaan nimetty), joka näyttää tässä kuvassa autiolta. Sen varrella on kymmeniä eri ravintoloita ja baareja, ja aurinkoisella säällä joka kuppilalla on oma terassi auki. Ja jos jotakin liikettä ei tämän kadun varrelta löydy, niin löytyy ainakin jostakin Sofian useista ostoskeskuksista.




Kansallisteatteri

Autenttisempaa asumista. Kontrastina samassa rakennuksessa on Starbucks-kahvila.

 Tiet eivät ole joka paikassa aivan priimakunnossa.

Kuvan alaosassa jäänteitä muinaisen Rooman ajoilta, ylempänä vähän uudempia rakennelmia.

"Salakuva" mun huoneen ikkunasta tänään. Sainpas todisteen hevosesta.









Чао! Chao!

-Saija

Avuttomuutta ja avuliaisuutta

Добър вечер! ['dobar 'vecher!]

Hyvää iltaa siis!

Täällä on ollu hyvät puitteet olla turistina: päivisin lämpötila on ollu yli 30 astetta ja näin illastakin vielä hellerajan tuntumassa. Oon kävelly ainakin tuhansia kilometrejä napsahtaneesta akillesjänteestä ja rakoista huolimatta, kuten kunnon turistin kuuluukin. Oon kuljeskellut ympäriinsä farkut jalassa, koska kaikki muutkin niin tekevät (hulluimmilla on takit päällä...), ja esittänyt, että eihän tässä mitään, pikkusen paleltaa. Esitys loppui lyhyeen, kun tajusin, että oon täällä outo muutenkin, voin siis ihan hyvin erottautua massasta myös epätrendikkäällä pukeutumisellani. Tiiättehän, täällä menee tyyli kaiken edelle. Farkut vaan on in.

Mutta kuten aiemmin kirjoitin, ihmiset ovat aivan äärimmäisen ystävällisiä, ja täällä jos missä ei niin paljon haittaa olla outo, tietämätön ja kielitaidoton ulkomaalainen. Kuvittelin kuitenkin tänne tullessani, että moni osaisi joko englantia tai venäjää ainakin niin, että suunnilleen ymmärtäisimme toisiamme. Pakkovenäjää täällä on ollut kouluissa joskus vuosikymmeniä sitten, mutta no... se ei tarkoita juuri mitään. Vanhemmat ihmiset saattavat ymmärtää, mitä haluan sanoa. Siispä tämä lingvisti on joutunut kommunikoimaan osoittelemalla ja elehtimällä kohtuullisen usein. 

Mutta motivaatio bulgarian opiskelua kohtaan on ainakin kohdillaan. Ja oon pärjännyt kaupassa jo pari kertaa bulgariaksi perussanoilla, jee!

Muun muassa tämän pitsapalan ostaminen oli aika mielenkiintoista, koska yhteistä kieltä ei ollut. Pyytämäni Sprite-pullon sijaan meinasin vahingossa saada toisen palan pitsaa (jossa ainakin minun silmieni mukaan oli suolakurkkua...). Tämäkään ei ollut aivan perinteisintä makua - siinä oli siis parsakaalia ja älyttömän hyvää bulgarialaista sirene-juustoa. Mutta sain siis kuitenkin ruokaa sekä päivän naurut, samoin kuin myyjä.

Kerroin muuten eilen hostellissani haluavani mennä kuntosalille tänään. Ihana työntekijä Alina oli sitten heti huolissaan, että kuinka pärjään, kun "ei siellä kukaan kuitenkaan puhu englantia tai venäjää". Hän meinasi soittaa salille, että olen tulossa, niin minun ei tarvitse sitten elekielellä selittää, mitä haluan. Kohteliaasti kieltäydyin, koska enhän ikinä voi oppia asioimaan täällä sujuvasti, jos en saa edes yrittää. Ihan hyvinhän se homma sitten lopulta hoitui kauniilla kielten sekamelskalla. 

Koska sali oli tuolloin tyhjillään, saliselfie ei ole yhtä tuomittava teko kuin normaalisti!

Tämä Alina oli myös huolissaan siitä, että muutan lokakuussa opiskelija-asuntolaan. Hän käski ottaa heti yhteyttä häneen, jos en viihdy siellä, niin hän järjestää minulle oman huoneen täältä hostellista koko ajaksi tarjoushinnalla. Kivasti ajateltu, mutta toivottavasti asuntola on ihan asuttava! Olisihan siinäkin tarinaa, että "asuin muuten puoli vuotta hostellissa". Myöhemmät asumiskuviot jäävät nähtäväksi, mutta kuitenkin ulkomaalaisena olo on tosiaan paljon kivempaa, kun täällä on noin ihania ja ajattelevaisia ihmisiä :)

Лека нощ! До скоро! ['leka nosht! do 'skoro!]

Eli hyvää yötä ja palataan pian!

-Saija

Ensivaikutelmia

Terkkuja helteisestä Sofiasta!

Aiemmin mainitsin loistavista ennakkotiedoistani, jotka mulla oli Bulgariasta. Eka kerta maassa, ja tietopohjana joitakin turistioppaita ja uuden yliopistoni ei-kovin-kattavat nettisivut. Kaikki tulee mulle siis aikalailla yllärinä. Nyt ajattelin koota tähän muutamia huomiota, joita olen tässä parin päivän aikana tehnyt. 

Ihmiset

Kun on turisti, joka ei kunnolla tunne maan tapoja eikä osaa kieltä, voi kohdata monenlaista suhtautumista paikallisten suunnalta - Venäjällä matkustaneena oon tottunut joskus kohtuutörkeäänkin käytökseen, vaikka siellä osaankin kieltä ja tapoja. Täällä sen sijaan ihmiset (myös työaikana) ovat tosi ystävällisiä, vaikka kaikkien kanssa ei olekaan ollut yhteistä kieltä. Vaikka vähän saattaisinkin tietämättäni törttöillä, minua ei ole vielä lytätty sen takia maanrakoon. 

Täällä vallitsee herrasmieskulttuuri - kun saavuin lentokentälle, tutorini Krasimir tarjoutui heti kantamaan kaikki matkatavarani (ei ollut ihan pikkukantamukset). No, enpä minä tietenkään antanut hänen kaikkea kantaa. Hänen mukaansa joku ohikulkeva mies oli sitten kuitenkin katsonut pahasti, kun olin "joutunut" kantamaan omaa laukkuani... En joutunut myöskään avaamaan itse yhtään ovea matkan varrella. 

Hostellissa henkilökunta on tullut nyt molempina aamuina kanssani yhtäaikaa aamupalapöytään ja samalla opettamaan mulle bulgariaa sekä lukemaan ääneen lehtiä. Ihan tosi kivaa! :) Opiskelu heidän kanssaan jatkuu, kävin ostamassa vähän materiaaliakin. 

Liikenne

Liikenne täällä on melko kaoottista, kuten voi kuvitellakin. Kaupunki ei kuitenkaan ole mikään metropoli, joten suuria ruuhkia ei näy, mutta ajotyyli on kohtuullisen vaarallinen. Jalankulkijana on tullut huomattua, että suojateitä ja liikennevaloja on aika vähän, joten riskejä on kuitenkin otettava, jos haluaa ylipäätään päästä tien yli. Tutorini vinkkasi, että täällä kannattaa vaan tunkea liikenteen sekaan kylmän viileästi ja mennä yli missä ja milloin huvittaa. Jotenkin ei vaan tee hirveästi mieli hyppiä tuhatta ja sataa ajavien autojen eteen... Liikenteen seassa ei ole muuten tavatonta nähdä hevosia kuljettajineen ja kärryineen - oon nähny jo kolmesti!

Jos ei halua tai jaksa kävellä, voi matkoja taittaa myös esimerkiksi metrolla, raitiovaunulla tai bussilla. Metrolla kulkeminen olisi ehkä kätevintä, mutta koska linjoja on vain kaksi, ei metro kata läheskään koko kaupunkia. Täällä on muuten metrossa sellainen erikoisuus, että laukuille pitää ostaa omat liput :D Erillistä lippua ei tarvii ostaa, jos on esimerkiksi vain käsilaukku, mutta treenikassi tarvitseekin jo oman lipun. Ihan kuin se muka tarvitsisi oman penkin... Onneksi julkisilla kulkeminen ei ole kallista, vain 1 leva/lippu. Myöskään taksilla ajelu ei täällä oo poissuljettua, toisin kuin Suomen hinnoilla. 

Muuta jännää

Sen lisäksi, että oon käytännössä kielitaidottomana täällä, myös elekieli tuottaa vaikeuksia: täällä nimittäin nyökkäys tarkoittaa "ei", ja pään puistelu "kyllä". Oon kyllä varmasti antanu itsestäni jo hirveen negatiivisen vaikutelman, kun koko ajan vaan nyökyttelen.. En mahda sille mitään, mutta ehkä ajan kanssa opin. 

Kiva ylläri täällä muuten se, että Sofiassa voi juoda hanavettä! Ei tarvii koko ajan olla raahaamassa joitakin vesikanistereita. Osa asukkaista hakee täällä juomavettä myös jostain lähteestä, pitää jossain vaiheessa käydä itsekin tutustumassa siihen. 

Nyt tähän loppuun laitan pari perusnähtäävyyskuvaa, jotka oon turisteillessani ottanu. 

-Saija

 Aleksanteri Nevskin katedraali

Mun uusi yliopisto
Sofian yliopisto St. Kliment Ohridski

Borisova-puisto (+Neuvostosotilaiden muistomerkki)

Perlovska-joki

Matka ja blogi alkaa

Kyllä oon tätä vaihtoonlähtöä odottanut hartaasti. Kuitenkin ehkä viimeinen mahdollisuus olla pidemmän aikaa ulkomailla tällä tavalla "puolivillaisesti" - tarkoitan siis, että kyllähän täällä myös opiskellaan, mutta pääpaino on kuitenkin kansainvälistymisessä, reissuilussa ja muussa mukavassa.

Ja nyt minä sitten tosiaan oon täällä!

Täytyy rehellisesti sanoa, että sillä hetkellä, kun täytin Erasmus-vaihtohakemusta, en tiennyt Bulgariasta juuri muuta, kuin että siellä on Sunny Beach, ja että siellä syödään varmaankin paljon jogurttia. Tästä syystä päätin siis lähteä Sofiaan jo pari viikkoa ennen lukukauden alkua, jotta saisin hieman parannettua tietämystäni maasta. (Wikipedian artikkelien lukemista ei lasketa tietämyksen parantamiseksi!)

Lähtökohtaisesti olen asennoitunut siihen, että tämä maa on vähän kuin Venäjän ja Kreikan risteytys, ja että bulgarian kieli on kuin suomalaisen huonosti lausumaa venäjää, mutta italialaisella tvistillä. On siis ymmärrettävää, että matkan tavoite on tutustua tähän minulle tuntemattomaan maahan hippusen paremmin.

Tämä tavoite on tietysti saavutettu näissä parissa päivässä, jotka olen täällä ehtinyt olla. Piakkoin kirjoittelen sitten niistä saamistani ensivaikutelmista.