Добър вечер! ['dobar 'vecher!]
Hyvää iltaa siis!
Täällä on ollu hyvät puitteet olla turistina: päivisin lämpötila on ollu yli 30 astetta ja näin illastakin vielä hellerajan tuntumassa. Oon kävelly ainakin tuhansia kilometrejä napsahtaneesta akillesjänteestä ja rakoista huolimatta, kuten kunnon turistin kuuluukin. Oon kuljeskellut ympäriinsä farkut jalassa, koska kaikki muutkin niin tekevät (hulluimmilla on takit päällä...), ja esittänyt, että eihän tässä mitään, pikkusen paleltaa. Esitys loppui lyhyeen, kun tajusin, että oon täällä outo muutenkin, voin siis ihan hyvin erottautua massasta myös epätrendikkäällä pukeutumisellani. Tiiättehän, täällä menee tyyli kaiken edelle. Farkut vaan on in.
Mutta kuten aiemmin kirjoitin, ihmiset ovat aivan äärimmäisen ystävällisiä, ja täällä jos missä ei niin paljon haittaa olla outo, tietämätön ja kielitaidoton ulkomaalainen. Kuvittelin kuitenkin tänne tullessani, että moni osaisi joko englantia tai venäjää ainakin niin, että suunnilleen ymmärtäisimme toisiamme. Pakkovenäjää täällä on ollut kouluissa joskus vuosikymmeniä sitten, mutta no... se ei tarkoita juuri mitään. Vanhemmat ihmiset saattavat ymmärtää, mitä haluan sanoa. Siispä tämä lingvisti on joutunut kommunikoimaan osoittelemalla ja elehtimällä kohtuullisen usein.
Mutta motivaatio bulgarian opiskelua kohtaan on ainakin kohdillaan. Ja oon pärjännyt kaupassa jo pari kertaa bulgariaksi perussanoilla, jee!
Muun muassa tämän pitsapalan ostaminen oli aika mielenkiintoista, koska yhteistä kieltä ei ollut. Pyytämäni Sprite-pullon sijaan meinasin vahingossa saada toisen palan pitsaa (jossa ainakin minun silmieni mukaan oli suolakurkkua...). Tämäkään ei ollut aivan perinteisintä makua - siinä oli siis parsakaalia ja älyttömän hyvää bulgarialaista sirene-juustoa. Mutta sain siis kuitenkin ruokaa sekä päivän naurut, samoin kuin myyjä.
Kerroin muuten eilen hostellissani haluavani mennä kuntosalille tänään. Ihana työntekijä Alina oli sitten heti huolissaan, että kuinka pärjään, kun "ei siellä kukaan kuitenkaan puhu englantia tai venäjää". Hän meinasi soittaa salille, että olen tulossa, niin minun ei tarvitse sitten elekielellä selittää, mitä haluan. Kohteliaasti kieltäydyin, koska enhän ikinä voi oppia asioimaan täällä sujuvasti, jos en saa edes yrittää. Ihan hyvinhän se homma sitten lopulta hoitui kauniilla kielten sekamelskalla.
Tämä Alina oli myös huolissaan siitä, että muutan lokakuussa opiskelija-asuntolaan. Hän käski ottaa heti yhteyttä häneen, jos en viihdy siellä, niin hän järjestää minulle oman huoneen täältä hostellista koko ajaksi tarjoushinnalla. Kivasti ajateltu, mutta toivottavasti asuntola on ihan asuttava! Olisihan siinäkin tarinaa, että "asuin muuten puoli vuotta hostellissa". Myöhemmät asumiskuviot jäävät nähtäväksi, mutta kuitenkin ulkomaalaisena olo on tosiaan paljon kivempaa, kun täällä on noin ihania ja ajattelevaisia ihmisiä :)
Лека нощ! До скоро! ['leka nosht! do 'skoro!]
Eli hyvää yötä ja palataan pian!
-Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti