Heippa! Täällä on alkanut syksy - syyspäiväntasauksesta se kuulemma alkaa. Sääkin muuttui heti vähän kylmemmäksi ja sateisemmaksi sen myötä (siitä huolimatta en vieläkään ymmärrä näitä kevyttoppatakkeja ja turkisliivejä). Mulle tämä on yhä kesä. Vähän kuin Suomen kesä, paitsi lämpimämpi.
Kaupunki alkaa käydä tutummaksi ja samalla eläminen arkisemmaksi: enää ei tarvitse jokaisessa kaupassa minuuttitolkulla pohtia, miten nyt tämä hedelmävaaka toimii, tai varsinkaan miettiä, mitä ne kassatädit aina höpöttää ja kyselee. Yleensä ne vaan kysyy, haluanko muovipussin. Tai sitten ei, ja on parempi vaan sanoa "da da", ja katsoa, mitä tapahtuu.
Sen lisäksi, että alan jo jonkin verran paremmin ymmärtää bulgariaa, alan myös saada bulgarialaisia vaikutteita esimerkiksi ajankäytön suhteen. Normaalisti kuulun niihin ihmisiin, jotka saapuvat tapaamisiin suunnilleen oikeaan aikaan; joko tasan, tai sitten minuutin-pari ajoissa tai myöhässä. Eilen minun piti olla yliopistolla kymmeneltä. Minä olin perillä 10:45 siitä huolimatta, että lähdin hyvissä ajoin enkä eksynyt matkalla. Eikä se ollut mikään ongelma, se oli normaalia. Sekin oli normaalia, että kun yritin keskiviikkona tavoitella yliopiston vaihtokoordinattoria, hän oli päiväunilla.
Täällä ei juuri nipoteta - asiat ei ole niin justiinsa. Suomalaista se suattaapi jossain vaiheessa alkaa jopa ärsyttää. Toistaiseksi ei, sillä yritän vaan itsekin päästä samaan mielentilaan, koska paikallisessa ajattelussa on paljon hyvääkin.
Ja niinhän se kliseisesti menee, että maassa maan tavalla. Paikallisuuteen oon saanut tuntumaa tietysti tutustumalla ihmisiin, tekemällä asioita, joita paikalliset tekevät sekä syömällä monia bulgarialaisia ruokia. Minun mielestä ulkomailla on aivan huippua aina käydä toreilla tai ihan tavallisissa ruokakaupoissa, silloin tällöin myös paikallisten suosimissa ravintoloissa. Tavoitteeni on tietysti maistaa kaikkia tunnetuimpia bulgarialaisia ruokia ja herkkuja tämän vaihdon aikana :D Herkuttelun vastapainoksi löysin muuten edellistä paremman ja halvemman kuntosalin. Sillä on hyvin harvinainen nimi: Spartak. Vain varmaan joka toinen slaavilainen urheilujoukkue, -seura tai liikuntakeskus on saman niminen. Ainakin melkein.
Myös Spartak oli liian hienosteleva paikka mun makuun.
Ainakaan yliopiston puitteita ei voi syyttää arkisiksi.
Hienostoalueella Trabant... ihan perus!
Tällasta siis tänne tällä kertaa. Hyvää viikoloppua!
-Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti