Yksi treenipostaus (noloa tai trendikästä, päätä itse)

Добър вечер!

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kirjoittaa jotain rakkaasta harrastuksestani, kuntosalitreenaamisesta. Ja koska vinkkiä, kehitystarinaa ja muuta vastaavaa pukkaa jo joka tuutista, niin nimenomaan haluan kirjoittaa siitä, millaista treenaaminen on ollut täällä. Kuntoilukokemus on nimittäin vähän erilainen, kuin mitä se on Suomessa. Ei siis huolta, en aio nyt antaa tässä yhtään maailman tärkeintä elämänohjetta tai terveysvinkkiä. 

Löysin tosiaan kriteereihini sopivan kuntosalin asuinalueeltani helposti, mikä oli suuri ilonaihe, sillä tuttu harrastus helpotti kotiutumista vieraaseen ympäristöön: itse punttailuhan on samaa kuin kotonakin. Suomessa vallitseva valtava fitnessbuumi on täällä vasta tuloillaan, joten suhtautuminen treenaavaan naispuoliseen henkilöön on taas hieman toisenlainen kuin kotosalla. Täällä tosissaan treenaava (ei-niin-peribulgarialaisen näköinen) nainen on erikoisuus, nähtävyys tai muuten vain sellainen henkilö, jolle kaikilla tuntuu sukupuoleen tai treenitaustaan katsomatta olevan hirveästi asiaa.

Ja monipuolista asiaa on usealla ollutkin:

1) Kuntosalin omistaja on muun muassa tiedustellut useaan otteeseen, olenko ollut fitnesskisoissa, olenko menossa sellaisiin, tai miksi en ole menossa.

2) Henkilökunnalla on muutenkin "hauska" harrastus yrittää arvailla painoani, ja kaikki arvaukset on käytetty 50 ja 80 kilon välillä...

3) Eräs treenaaja halusi tietää, olenko ammattiurheilija. Näytin kuulemma aivan painijalta. (Voi kun kiva, oonkin aina halunnut näyttää painijalta. Kas, kun en sentään sumopainijalta.)

4) Myös ruokavalioni on herättänyt kiinnostusta. Kun kerroin syöväni puuroa aamupalaksi, sain takaisin kommentin, että "mummonikin syö puuroa, mutta ei silti nosta penkistä x kiloa". 

       a) Kiva, että minua verrataan mummoon.

       b) Kiva, että treenaamistani kytätään niin tarkkaan, että käyttämäni painot ovat tiedossa.

5) Lisäksi yllättävän moni on tullut kysymään neuvoa laitteiden käytössä, mutta toisaalta myös neuvomaan suoritustekniikoissani, tai vähintäänkin varoittamaan polvivaurioriskeistä. Myös treenipaitani on pelätty repeävän.

* * *

Tämän ihmettelytulvan ymmärtää tavallaan, kun katsoo kuntosalin muuta treenajajoukkoa: karkeasti sanottuna suurin osa  (varmaan 80%) on  aktiivisesti treenaavia miehiä, ja osa näyttäytymään tulleita naisia. Täällä on näkynyt juoksumatolla niin farkut, ballerinat kuin korkokengätkin jalassa "treenaavia". Vain hyvin harva nainen on eksynyt jumppaamaan tosissaan, ilman huulipunaa ja kännykkää käsissään..

Eli välillä salille meno tuntuu samalta kuin menisi sirkukseen. Tai haastatteluun. Eipä tule ainakaan tylsää.

Mutta kyllä tätä saliakin tulee vähän ikävä, kun parin päivän päästä joudun senkin hyvästelemään. Ehkä viimeisen käynnin kunniaksi sitten vihdoin paljastan sen niin paljon puhuttaneen painoni.

Lauantaisin flunssaterveisin, 

Saija 

Opiskelu Sofian yliopistossa

Haloja! 

Nyt, kun talvilukukausi on päättymässä (ja noin viikon päästä myös koko seikkailu), on tullut aika kirjoittaa vähän siitä, mitä ja millaista opiskelu täällä Sofian yliopistossa on oikein ollut.

Sofian yliopisto "Sveti Kliment Ohridski" on Bulgarian paras opinahjo, ja siltä se puitteiltaan näyttääkin. Päärakennus on todella kaunis sekä sisältä että ulkoa, ja yliopiston käytäviä astellessa, kattokruunujen alla, tulee välillä sivistynyt olo. Toisaalta tässä yliopistossa upeaa onkin lähinnä se ulkokuori ja julkisivu - todellisuus on tietenkin hieman toinen. Ihan tuo oma, paljon pienempi jyväskyläläinen versio kun tuntuu voittavan tämän oikeastaan ihan kaikessa.

Opetus

Suomalaisessa koulutuksessa on paljon korjattavaa ja kehitettävää, mutta tosiasiahan on, että meillä on asiat todella hyvin. Kyllä sitä suomalaista kouluakin alkaa arvostaa ihan uudella tavalla, kun näkee taas muita kuvioita.

Täällä opetusmetodit ja -välineet ovat vuosikymmeniä jäljessä. Olen nähnyt oppitunnilla tietokoneen yhden kerran, ja silloinkaan sitä ei käytetty varsinaisesti oppitunnin aiheeseen. Oppitunnit ovat pääosin joko puhdasta opettajan monologia (luennoitsija lukee siis suoraan kirjaa/muuta tekstiä), joka kirjoitetaan ylös sanasta sanaan, tai sitä, että tehdään tehtäviä ääneen, ja jokainen vastaa järjestyksessä. Aika siis kuluu joko panikoidessa sitä, että ei saa kirjoitettua kaikkea ylös, tai sitä, että kohta on minun vuoroni vastata, enkä ole ehtinyt miettiä, saati kuunnella, mitä muut vastaavat.

Suoraan sanottuna ei ole siis tuntunut yhtään siltä, että tässä nyt opiskellaan valtion parhaassa yliopistossa. Lähinnä tuntuu, että opiskelen vanhanaikaisessa peruskoulussa, jossa aika käytetään syvällisen pohdinnan sijaan tunneista selviytymiseen. Täällä kiinnitetään enemmän huomiota yksityiskohtiin ja ulkoa opettelemiseen, kuin laajan näkökulman muodostamiseen tai kriittiseen, oma-aloitteiseen ajatteluun.

Ja mitäkö olen luennoilla oppinut? No, vähän bulgarian kielioppia (vaikka jokainen kurssilainen olisi ensisijaisesti halunnut oppia puhumaan ainakin alkeellisella tasolla), ja itselleni äärimmäisen hyödyllistä venäjän sanastoa. Varmasti vielä joskus tulevaisuudessa tarvitsen esimerkiksi sellaista ruoanlaittosanastoa, jota en hallitse kunnolla edes suomeksi...

Paperihommat

Kuten aiemminkin on jo varmasti käynyt selväksi, tässä laitoksessa byrokratia on todella raskasta. Jokaiseen asiaan tarvitaan jonkinlainen dokumentti, ja siihen kiitettävä määrä erilaisia allekirjoituksia ja leimoja. Koordinaattoreiden ynnä muiden toimistotyöntekijöiden tapaamisajat eivät päde, eivätkä toimistojen vastuualueet ole kaikille täysin selviä. Lisäksi harva on valmis auttamaan ilman mankumista ja maanittelua, ja varsinkaan vaihtareille ei ole kerrottu läheskään kaikkia olennaisia asioita, jotka tulee hoitaa, mikäli haluaa saada esimerkiksi todistuksen tai arvosanat. 

Mutta...

Jotta homma ei menisi jälleen pelkästään kitisemiseksi, pitää kyllä sanoa, että kaikki asiat täällä olen lopulta saanut hoidettua. Juu, on ehkä käynyt jokusen kerran mielessä, kuinka paljon helpompaa olisi, jos täälläkin paperihommat olisi sähköistetty, mutta kyllä sen aika koittaa vielä tännekin. Ja vaikka opetusmetodit ovatkin vanhanaikaisia, niin kaikki opettajat, joiden kursseille osallistuin, ovat todella ystävällisiä.

Lisäksi täytyy kyllä sanoa, että täältä valmistuu erittäin fiksua ja ahkeraa porukkaa: bulgarialaisilta opiskelijoilta vaaditaan täällä todella paljon (vaihto-opiskelijoilta ei juuri mitään), ja heiltä ei hyväksytä rimaahipovia suorituksia. En väitä, etteikö Suomessakin opiskelu olisi vaativaa ja raskasta, mutta ei näitä bulgarialaisia opiskelutovereita voi kuin ihailla. He tekevät koko ajan valtavan määrän opiskelutyötä, ja sen lisäksi lähes kaikki myös tekevät iltaisin ja viikonloppuisin osa-aikatyötä. Ja palkkatasohan täällä on hieman eri kuin Suomessa (bulgarialaisten keskipalkka on noin 400e/kk). Osa-aikatyöstä ei siis juurikaan rahaa saa. 

Kokemus Sofian yliopistossa opiskelusta on ollut äärimmäisen hyödyllinen, ja toivon, että jatkossa muistaisin useammin olla kiitollinen siitä, mitä meillä Suomessa on. Ja toivoa, ettei sitä hienoa systeemiä rahapulassa täysin tuhota.

Opiskeluselostuksen jälkeen tässä olisi vielä muutama "kuulumiskuva".

Koska ruuanlaitto on tällä edelleen hyvin rajallista, käytin taas piileviä kemistin kykyjäni,

ja suoritin pienen kokeen: kanamunien keittäminen pakasterasiassa vedenkeittimellä 

kiehautetulla vedellä (kansi tuli tuohon toki päälle). Onnistui aika hyvin, tosin kananmunat

eivät keittyneet 100% tasaisesti, mutta kyllä ne iänikuiset pikanuudelit voittivat.

Vielä viikko sitten täällä ei ollut talvesta tietoakaan: lämpöä oli 16 astetta, ja talvitakin 

raahaaminen tänne Sofiaan tuntui hieman turhalta...

Mutta viikonloppuna tuli talvi yhdessä yössä, joten talvikamppeille tuli täälläkin tarvetta.

Nyt lämpötila on jo -15. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että "jääkaappimme" on muuttunut pakastimeksi. Tänään oli siis aamupalaksi aitoa frozen yoghurtia. En suosittele ;)

Talvisin opiskeluterveisin,

Saija

Bukarest ja Sinaia, Romania / Букурещ и Синая, Румъния

Salut!

Romania on maa, josta tiesin etukäteen vieläkin vähemmän kuin Bulgariasta, ja siksi sinne olikin mukava mennä ihan itse katsomaan, miltä siellä näyttää. Kävimme muutaman kaverini kanssa ennen joulua muutaman päivän reissulla Bukarestissa, ja koska aikaa oli reilusti, kävimme myös piipahtamassa upeista maisemistaan ja linnoistaan tunnetussa pikkukaupungissa, Sinaiassa.

Bussimatka Sofiasta Bukarestiin kesti noin kahdeksan tuntia, ja koska sekä meno että paluu olivat yöllä, ja bussissa sai nukuttua hyvin, ei välimatka edes tuntunut kovin pitkältä. Taas kerran olimme kulturelleja turisteja, sillä kävimme niin arkeologisessa museossa kuin kansallismuseossakin, parlamenttitalossa, puistoissa, kirkoissa, monumenteilla ja joulumarkkinoilla, ja osallistuimme jopa opastetulle kaupunkikierrokselle. Tuli ihan mieleen sekä ensimmäinen kertani Moskovassa että monet reissut muissa venäläiskaupungeissa museo- ja kirkkomaratoneineen.

Mitä minulle sitten jäi mieleen Bukarestista? Päällimmäinen mielikuva on se, että Bukarest on vähän enemmän kaikkea kuin Sofia; se on suurempi, likaisempi ja kalliimpi. Jos Sofiassa voi haistaa entisen kommunismin, niin Bukarestissa siihen melkein tukehtuu. Lähes koko Bukarestin keskusta on pistetty Nicolae Ceaușescun johdolla 80-luvulla uusiksi: hallintorakennukset ovat valtavia, Bukarestin läpi menevä joki on siirretty virtaamaan maan alla, jotta keskustan aukiosta saataisiin Euroopan suurin.. Rahaa on saatu palamaan mitä eriskummallisempiin virityksiin. 

Bulgaria ja Romania liittyivät yhtä aikaa Euroopan unioniin vuonna 2007, ja ne ovat EU:n köyhimmät jäsenvaltiot - Romania on hieman Bulgariaa rikkaampi. Eroa ei toki tällainen tavallinen turisti huomaa, paitsi Bukarestin hieman korkeammasta hintatasosta Sofiaan verrattuna. Bukarest tuntui myös eurooppalaisemmalta jo pelkästään latinalaisten aakkosten ja romaanisen kielen vuoksi, mutta kaupungissa oli myös huomattavasti enemmän kansainvälisiä liikkeitä kuin Sofiassa, ja englantia tunnuttiin osaavan paremmin. Toisaalta myös ongelmia, kuten kerjäläisiä tai liikenneruuhkia (ja kaistapäistä ajamista) näkyi Bukarestissa enemmän. 

Taas kerran Sofia tuntui reissun jälkeen oikein rauhalliselta lintukodolta.

Kommunistijohtaja Nicolae Ceaușescun rakennuttama suuruudenhullu "Kansan palatsi",

parlamenttitalo. Rakennus on maailman toiseksi suurin hallintorakennus heti Pentagonin jälkeen.

Osa tästä joesta virtaa maan alla.

Bukarestissa oli upeat jouluvalot, ja niitä oli paljon. Voittivat Sofian pari valosarjaa

(jopa Iisalmessa oli minun mielestä panosteettu enemmän jouluvaloihin kuin Sofiassa :D )

Bukarestin joulumarkkinat. Olivat niin kivat, että käytiin katsastamassa ne useampana päivänä.

Bukarestissa on suomalainen baari! Siellä ei tosin ollut ketään :D Jos hinnat ovat suomalaiset, niin en ihmettele!

Romanialainen erikoisuus, papanași. Annos sisälsi kaksi tuorejuustotäytteistä munkkia, jotka oli vuorattu kermavaahdolla ja hillolla. Maistui ihan hyvältä, mutta oli sen verran tuhtia, etten edes minä pystynyt syömään kuin yhden.

Kävimme tosiaan muutaman tunnin reissulla Transilvanian (vampyyrien asuinpaikan :D ) rajalla Sinaiassa. Sää ja maisemat olivat upeita. Kuvassa on Peleș-linna, joka oli kaunis sekä sisältä että ulkoa. Sisällä kuvaaminen maksoi tietysti moninkertaisesti pääsylipun hinnan, joten jäi kuvat ottamatta.

Kuninkaallista tunnelmaa

Sinaia on pieni paikka vuoristossa. Vampyyreihin emme törmänneet.

                                                                               ***

Täällä tenttikirjojen äärellä toivon, ettei tämä Romanian-matka ollut viimeinen vaihtoajan reissuni. Jos oli, niin ainakin jäi hyvä maku reissuilusta. Harmi, että täällä etelässäkin on nyt talvi, niin ei läheltä oikein löydy mitään lämpimiä matkakohteita.. 

P.S. Täälläkin on jo talvitakki otettu käyttöön (vaikka se on turhaa, koska ei täällä mitään pakkasta ole, sataa vain. Harmi, että kumpparini ovat Suomessa.)

Mukavaa iltaa! Хубава вечер!

-Saija

Onnea ja epäonnea

Hei vaan pitkästä aikaa!

Taas kerran blogiin kirjoittaminen on tuntunut tosi vaikealta, joten viimeisimmästä päivityskerrasta on kulunut turhan pitkä aika... Vaikka mitä on ehtinyt tapahtua Varnan reissun jälkeen, ja olenkin muun muassa tehnyt reissun Romaniaan sekä käynyt joulunvietossa Suomessa. Itseasiassa olen nyt "ihanalla", vuorokauden mittaisella paluumatkalla kohti Sofiaa, eikä minulla ole enää yhtään tekosyytä olla kirjoittamatta - aikaa nimittäin ainakin on.

Syy siihen, miksi kirjoittaminen on ollut ylitsepääsemättömän hankalaa on se, että kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan joulukuun aikana, ja kotiinlähtö oli mielessä aika monta kertaa. Minulla on ollut matkassa epäonnea, mutta tietenkin myös onnea, ja nyt ajattelinkin hieman tiivistää, mitä tässä viimeisen kuukauden aikana olenkaan oikein puuhannut.

Kuten aiemmin kirjoitin, satutin nilkkani aivan Varnan-reissun viimeisillä metreillä. Kyseessä oli aivan niinkin tavallinen asia kuin nivelsiteen venähdys. Sama nilkka on kuitenkin venähtänyt jo useamman kerran, ja tällä kertaa parantumiseen meni lähes kuukausi. Lääkärissä ja röntgenissä tihrustin itkua, kun vastaanottovirkailijat eivät ymmärtäneet (halunneet ymmärtää), mitä halusin, mutta onneksi pääsin lopulta lääkärille, joka ymmärsi minua ilman suurempia esitelmiä. Ymmärrystä saattoi helpottaa tosin myös se, että olin yhdellä jalalla loikkiva, itkevä ulkomaalainen, jonka violetti jalka ei mahtunut mihinkään kenkään :D

Lääkäri määräsi, että en saa poistua huoneestani viikkoon,  ja että kaikenlainen urheilu on kiellettyä seuraavan kuukauden ajan. No, voitte kuvitella, että pienessä, pölyisessä huoneessa, jossa ei ole hetken rauhaa eikä mitään tekemistä, alkoivat seinät kaatua päälle. Minulle kun on tärkeää saada olla yksin silloin tällöin, ja olen tottunut liikkumaan aika usein. Urheilukieltoa en tosin aivan noudattanut sen jälkeen, kun jalalla pystyi jo jotenkuten kävelemään...

Samoihin aikoihin sain ikäviä uutisia myös Suomesta välivuokralaiseltani: asuntoon oli kulkeutunut luteita. Jee! Siinä meni sitten seuraavat viikot sen selvittämiseen, onko kaikki varmasti saatu tuhottua, kuka maksaa ja mitä, ja korvaako vakuutus. Niinhän siinä tietenkin loputa kävi, että vaikka minulla ei ole hommaan osaa eikä arpaa, ja asunnossa on parikin vakuutusta, suurin osa kuluista napsahti minulle. Olisi tullut halvemmaksi maksaa itse kahta vuokraa vaihdon ajalta. Pääasia kuitenkin on, että nyt ne ei-toivotut lemmikit on saatu häädettyä ja asioista päästiin kuitenkin sopuun.

Joulukuu Sofiassa oli siis suurelta osin pakkopullaa, irvistelyä ja taistelua, mutta en silti vaihtaisi kokemusta pois. Ehkä tästä taas opittiin jotain. Kuukauteen mahtui kuitenkin myös paljon ihania asioita, kuten matka Romanian pääkaupunkiin Bukarestiin ja kuvankauniiseen Sinaiaan. Myös vaihtarikaverini ovat olleet ymmärtäväisiä ja auttavaisia: moni kävi kaupassa ja apteekissa puolestani. Myös eräänä lauantai-iltana, kun en päässyt kävelemään mihinkään, ahtautui huoneeseemme yllätyksenä iso joukko kavereitani ruoat, juomat ja pelit mukanaan. Toki vieraita kävi muulloinkin, mutta yllätyspippalot lämmittivät erityisesti mieltä! Täytyy taas kerran siis todeta, että ilman tuollaisia ihmisiä olisin jo aikoja sitten pakannut kimpsut ja kampsut, ja vaikka ryöminyt takaisin Suomeen. 

Sain "Pyhältä Nikolaukselta" 

eli kämppikseltäni parantavaa suklaata.

Tutorini valmisti yhtenä iltana meille tutoroitavilleen bulgarialaisen illallisen. Kuvassa moussakaa, kaalisalaattia, rakiaa ja lukankaa (makkaraa). Oli hyvää :)

Asuntolan vehreä joulukuusi.

Nyt, kun olen saanut rauhoittua Suomessa, syödä tavallista kotiruokaa ja olla välillä myös ihan yksin, on fiilis jo aivan eri, ja minusta on mukavaa palata vielä vajaaksi kuukaudeksi tutuksi käyneeseen Sofiaan. Elämä on siellä kuitenkin niin erilaista, ja vaikka sielläkin opiskellaan, tuntuu vaihtarina olo silti vähän kuin lomalta.

Vaikka en tehnytkään mitään uudenvuodenlupauksia, (koska ne eivät koskaan pidä), lupaan kirjoittaa tämän viimeisen kuukauden aikana ahkerammin tähän blogiin. Onneksi tätä lupausta ei ole hankala toteuttaa, sillä jo yksikin teksti tarkoittaa sitä, että lupaus on pitänyt ;) Lupaan myös nauttia Sofia-ajasta loppuun saakka!

Hyvää ja Iloista Uutta Vuotta 2016!

Reissuterveisin,

Saija

(Rauhoittava Iisalmi-maisema)