Hei vaan pitkästä aikaa!
Taas kerran blogiin kirjoittaminen on tuntunut tosi vaikealta, joten viimeisimmästä päivityskerrasta on kulunut turhan pitkä aika... Vaikka mitä on ehtinyt tapahtua Varnan reissun jälkeen, ja olenkin muun muassa tehnyt reissun Romaniaan sekä käynyt joulunvietossa Suomessa. Itseasiassa olen nyt "ihanalla", vuorokauden mittaisella paluumatkalla kohti Sofiaa, eikä minulla ole enää yhtään tekosyytä olla kirjoittamatta - aikaa nimittäin ainakin on.
Syy siihen, miksi kirjoittaminen on ollut ylitsepääsemättömän hankalaa on se, että kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan joulukuun aikana, ja kotiinlähtö oli mielessä aika monta kertaa. Minulla on ollut matkassa epäonnea, mutta tietenkin myös onnea, ja nyt ajattelinkin hieman tiivistää, mitä tässä viimeisen kuukauden aikana olenkaan oikein puuhannut.
Kuten aiemmin kirjoitin, satutin nilkkani aivan Varnan-reissun viimeisillä metreillä. Kyseessä oli aivan niinkin tavallinen asia kuin nivelsiteen venähdys. Sama nilkka on kuitenkin venähtänyt jo useamman kerran, ja tällä kertaa parantumiseen meni lähes kuukausi. Lääkärissä ja röntgenissä tihrustin itkua, kun vastaanottovirkailijat eivät ymmärtäneet (halunneet ymmärtää), mitä halusin, mutta onneksi pääsin lopulta lääkärille, joka ymmärsi minua ilman suurempia esitelmiä. Ymmärrystä saattoi helpottaa tosin myös se, että olin yhdellä jalalla loikkiva, itkevä ulkomaalainen, jonka violetti jalka ei mahtunut mihinkään kenkään :D
Lääkäri määräsi, että en saa poistua huoneestani viikkoon, ja että kaikenlainen urheilu on kiellettyä seuraavan kuukauden ajan. No, voitte kuvitella, että pienessä, pölyisessä huoneessa, jossa ei ole hetken rauhaa eikä mitään tekemistä, alkoivat seinät kaatua päälle. Minulle kun on tärkeää saada olla yksin silloin tällöin, ja olen tottunut liikkumaan aika usein. Urheilukieltoa en tosin aivan noudattanut sen jälkeen, kun jalalla pystyi jo jotenkuten kävelemään...
Samoihin aikoihin sain ikäviä uutisia myös Suomesta välivuokralaiseltani: asuntoon oli kulkeutunut luteita. Jee! Siinä meni sitten seuraavat viikot sen selvittämiseen, onko kaikki varmasti saatu tuhottua, kuka maksaa ja mitä, ja korvaako vakuutus. Niinhän siinä tietenkin loputa kävi, että vaikka minulla ei ole hommaan osaa eikä arpaa, ja asunnossa on parikin vakuutusta, suurin osa kuluista napsahti minulle. Olisi tullut halvemmaksi maksaa itse kahta vuokraa vaihdon ajalta. Pääasia kuitenkin on, että nyt ne ei-toivotut lemmikit on saatu häädettyä ja asioista päästiin kuitenkin sopuun.
Joulukuu Sofiassa oli siis suurelta osin pakkopullaa, irvistelyä ja taistelua, mutta en silti vaihtaisi kokemusta pois. Ehkä tästä taas opittiin jotain. Kuukauteen mahtui kuitenkin myös paljon ihania asioita, kuten matka Romanian pääkaupunkiin Bukarestiin ja kuvankauniiseen Sinaiaan. Myös vaihtarikaverini ovat olleet ymmärtäväisiä ja auttavaisia: moni kävi kaupassa ja apteekissa puolestani. Myös eräänä lauantai-iltana, kun en päässyt kävelemään mihinkään, ahtautui huoneeseemme yllätyksenä iso joukko kavereitani ruoat, juomat ja pelit mukanaan. Toki vieraita kävi muulloinkin, mutta yllätyspippalot lämmittivät erityisesti mieltä! Täytyy taas kerran siis todeta, että ilman tuollaisia ihmisiä olisin jo aikoja sitten pakannut kimpsut ja kampsut, ja vaikka ryöminyt takaisin Suomeen.
Sain "Pyhältä Nikolaukselta"
eli kämppikseltäni parantavaa suklaata.
Tutorini valmisti yhtenä iltana meille tutoroitavilleen bulgarialaisen illallisen. Kuvassa moussakaa, kaalisalaattia, rakiaa ja lukankaa (makkaraa). Oli hyvää :)
Asuntolan vehreä joulukuusi.
Vaikka en tehnytkään mitään uudenvuodenlupauksia, (koska ne eivät koskaan pidä), lupaan kirjoittaa tämän viimeisen kuukauden aikana ahkerammin tähän blogiin. Onneksi tätä lupausta ei ole hankala toteuttaa, sillä jo yksikin teksti tarkoittaa sitä, että lupaus on pitänyt ;) Lupaan myös nauttia Sofia-ajasta loppuun saakka!
Hyvää ja Iloista Uutta Vuotta 2016!
Reissuterveisin,
Saija
(Rauhoittava Iisalmi-maisema)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti