Muutto ja muuta mukavaa

Nyt olen sitten jättänyt kauniin Sofian keskustan, ja muuttanut Studentski gradiin, alueelle, josta sofialaiset eivät ole ylpeitä. Paikkaan, jonka kaduilla löyhkää pikaruoka, kaahaavien autojen ikkunoista pauhaa bulgarialainen "musiikki", ja bileet jatkuvat viikon jokaisena päivänä. 

Koska olen ulkomaalainen, pääsin parhaaseen mahdolliseen taloon: se sijaitsee hieman erillään muista, joten on hieman rauhallisempi, kussakin asunnossa asuu vain kaksi ihmistä, ja talo on remontoitu vastikään, eli ikkunat ovat uudehkot, ja pahimmat reiät seinissä ja katoissa on tilkitty. Kuitenkin jo tässä vaiheessa alkaa olla vähän ikävä ihan kotimaiseen ylioppilaskylään. Eniten vaivaa se, että tässä talossa, jossa on 11 kerrosta, on yhteensä 3 keittiötä. Tämä tarkoittaa sitä, että jääkaappia, liettä, uunia tai mitään keittiötarvikkeita ei käytännössä ole saatavilla. Ei siis ole kokkausta tai helposti pilaantuvia ruokia vähään aikaan tiedossa.. 

Kuitenkin alueessa on omat hyvät puolensa: kaikki vaihtarit, jotka opiskelevat samassa yliopistossa kuin minä, asuvat samassa talossa - kavereita on siis ollut helppo löytää. Vieressä on pari supermarketia, jotka ovat auki 24/7 ja ulkona syöminen on edullista (eikä kaikki onneksi ole pikaruokaa). Lisäksi kämppikseni, puolalainen Sylwia, on tosi mukava. Venäjän kielen taitoni pysyy yllä, sillä hänen kanssaan ainoa yhteinen kieli on venäjä :)

Bulgarialainen asioidenhoitamiskulttuuri on tullut aikalailla näiden päivien aikana tutuksi. Täällä on ihan tosissaan saanut jumppauttaa nimittäin hermojaan. Asiat sujuvat h i t a a s t i. Esimerkiksi jo pelkästään matkojen taittamiseen menee päivässä ihan valtavasti aikaa - joudun siis tässä vaiheessa perumaan puheeni siitä, ettei täällä ole ruuhkia... Koulumatkani yliopistolle on noin 7 kilometriä, ja koskaan ei voi olla varma, ehtiikö sinne aikataulun mukaan: voi olla, että matkaan riittää helposti tunti, voi olla, että ei todellakaan. Vuokranmaksuun on kolmen tunnin jono (koska asiaahan ei voi hoitaa sähköisesti, työntekijöitä ei voi palkata lisää tai mahdollisia vuokranmaksupaikkoja ei ole kuin yksi... ja koko naapuruston on pakko maksaa vuokra tietenkin samaan aikaan). Olemme nyt kolmena päivänä yrittäneet maksaa vuokramme, mutta aika on aina loppunut kesken. Huomenna aikainen herätys ja uutta yritystä kehiin.

Voitte siis uskoa, että täällä kirjoittaa väsynyt suomalainen. Juuri mitään täällä ei olla saatu aikaan, mutta koko ajan on ollut kaikenlaista tekeillä. Onneksi en ole kuitenkaan ainoa - kaikki tuntemani vaihtarit jakavat samat kokemukset, ja asuuhan täällä se noin 7 miljoonaa bulgarialaistakin ;) Ei tätä rumbaa yksin jaksaisi! 

P.S. Huomenna saatan ehkä saada selville lukujärjestykseni, jee. Paino sanalla ehkä. 

Tehtiin asunnosta heti paljon mukavampi tekemällä kunnon reissu Ikeaan. Ostettiin peitoista ja astioista lähtien kaikki.

Myös vedenkeitin oli pakollinen hankinta: saa ainakin pikakahvia ja puuroa tehtyä. Creamer saa nyt seuraavat kuukaudet korvata kahvimaidon.

Yhden koulumatkan taittamiseen tarvitsee (jos haluaa olla mahdollisimman nopea) sekä bussia että metroa. Jos ei ole kiire eikä ruuhka, niin voi ottaa pelkän bussin, tosin bussia nro 280 käyttää jokunen muukin, joten istumapaikasta ei usein tarvitse kuin haaveilla.
Jos julkisten kulkuneuvojen korttiani on uskominen, niin nimeni on muuten nykyään Saja Anina Karkainen/Сая Анина Каркайнен (bulgarian kielessä ei ole tuplaäänteitä).

Tähän juhlalliseen kirjaan täytetään myöhemmin kaikki arvosanani. Mihin tarvitaan sähköistä järjestelmää, kun voi ihan manuaalisestikin kirjoittaa?

Vaikka välillä tulee turhautumisen hetkiä, on täällä kuitenkin aivan mahtavaa. Sääkin on suosinut useana päivänä: lukemat ovat olleet taas monta päivää hellerajan tuntumassa.

Myöskään näkymä kämpän ikkunasta ei ole hassumpi.

Tehokasta viikkoa! ;)

-Saija